Kunnossapidon merkitys liiketoiminnalle on kasvanut, mutta osaamiselle ei pitkään ollut yhteisiä mittareita. Nyt eurooppalainen standardi määrittelee, mitä kunnossapidon eri rooleissa pitää osata. World Class Maintenance -koulutusohjelmassa vaatimukset tuodaan käytännön tasolle – ja kunnossapidolle rakennetaan yhteinen kieli.
Kunnossapito ei ole enää vain reagoivaa vikojen korjaamista. Teollisuudessa odotetaan yhä useammin, että kunnossapito tukee suoraan tuotannon tavoitteita, käyttövarmuutta ja investointien tuottavuutta. Samalla kunnossapidon roolit ovat laajentuneet, vastuut kasvaneet ja osaamisvaatimukset monipuolistuneet.
– Vielä joitakin vuosia sitten kunnossapitoa katsottiin helposti kulueränä. Nyt yhä useammassa yrityksessä ymmärretään, että kyse on kriittisestä liiketoiminnan tukitoiminnosta, sanoo Taitotalon koulutusasiantuntija Rami Annala.
Annala vastaa World Class Maintenance -koulutusohjelmasta Taitotalossa. Koulutusohjelma on kehitetty yhteistyössä Promaint ry:n kanssa, ja se on ollut osa suomalaista kunnossapitokenttää jo usean vuoden ajan.
Koulutuksen keskiössä on eurooppalainen SFS-EN 15628 -standardi, joka määrittelee kunnossapitohenkilöstön osaamisvaatimukset neljässä roolissa: asentaja, työnjohtaja, suunnittelija ja kunnossapitopäällikkö. Pitkään alalla elettiin tilanteessa, jossa työnkuvat olivat tuttuja, mutta osaamiselle ei ollut yhteisiä kriteerejä.
– Standardi tekee näkyväksi sen, mitä kunnossapidossa eri rooleissa pitää oikeasti osata. Se ei ole yksittäisen kouluttajan tai organisaation näkemys, vaan eurooppalainen yhteinen määrittely, Annala kiteyttää.
World Class Maintenance -koulutusohjelman sisällöt rakentuvat suoraan näiden vaatimusten pohjalta. Työnjohtajille suunnattu kokonaisuus kestää kuusi koulutuspäivää, suunnittelijoille seitsemän ja kunnossapitopäälliköille kahdeksan. Painotukset vaihtelevat roolin mukaan, mutta perusajatus on sama.
Ymmärrys liiketoiminnasta korostuu. Kunnossapidon on pystyttävä perustelemaan toimintansa myös talouden ja johdon näkökulmasta.
– Työnjohtajan ei tarvitse olla talousihminen, mutta hänen on hyvä ymmärtää, miten kunnossapidon ratkaisut näkyvät kustannuksissa, riskeissä ja käyttövarmuudessa.
Arjessa muutos näkyy vastuualueiden kasvuna. Organisaatioita on kevennetty, ja yksittäinen työnjohtaja tai insinööri vastaa aiempaa laajemmista kokonaisuuksista.
– Mekaniikka ei enää yksin riitä. Pitää ymmärtää myös automaatiota, sähköä, tietojärjestelmiä ja omaisuudenhallintaa ainakin perustasolla.
Samalla sopimuskäytännöt, hankinnat ja raportointi ovat muuttuneet epämuodollisista toimintatavoista kirjatuiksi ja mitattaviksi kokonaisuuksiksi.
Standardointi nousee tässä keskeiseen rooliin. Kun työtilaukset, raportointi ja mittarit tehdään samalla tavalla, toimintaa voidaan myös analysoida ja kehittää.
World Class Maintenance -koulutus toteutetaan lähiopetuksena. Ratkaisu on tietoinen, sillä vuorovaikutus ja verkostoituminen nähdään olennaisena osana oppimista.
– Samassa ryhmässä voi olla osallistujia kaivoksilta, paperitehtailta, jalostamoilta ja infrapuolelta. Keskustelut ovat usein yhtä arvokkaita kuin luennot.
Yhteinen kieli helpottaa arkea. Kun käsitteet, toimintamallit ja tavoitteet ymmärretään samalla tavalla, yhteistyö sujuvoituu ja päätöksenteko nopeutuu.
– Kun puhutaan esimerkiksi ennakkohuollosta tai riskistä, kaikilla on suurin piirtein sama käsitys siitä, mistä on kyse. Se vähentää väärinymmärryksiä ja säästää aikaa.
Katse on myös tulevaisuudessa. Digitalisaatio, tekoäly, ympäristövaatimukset ja eettiset kysymykset nousevat yhä vahvemmin osaksi kunnossapidon arkea.
– Tekoäly ei vie kenenkään työtä, mutta ne, jotka osaavat hyödyntää sitä, menevät ohi niistä, jotka eivät.
Silti perusasiat eivät muutu.
– Hyvä perustekeminen, järjestelmällisyys ja standardoidut toimintatavat eivät katoa mihinkään, vaikka teknologia kehittyy, Annala kiteyttää.
Kun sama kieli löytyy, tekeminen muuttuu
Juha Uusitalo työskentelee kunnossapidon työnjohtajana Walkin paperinjalostustehtaalla Valkeakoskella. lähti World Class Maintenance -koulutukseen käytännön tarpeesta. Arjessa tuli vastaan tilanteita, joissa kunnossapidon perustelut eivät aina auenneet samalla tavalla johdolle, taloudelle tai muille toiminnoille.
Työnjohtajan arki kirkastui kokonaisuuksiksi
Juha Uusitalo toimii kunnossapidon työnjohtajana Walkin paperinjalostustehtaalla Valkeakoskella. Hänen vastuualueeseensa kuuluu laaja kirjo kunnossapidon arjen tehtäviä: töiden suunnittelu ja priorisointi, resurssien käyttö, ulkoisten palveluiden ohjaus sekä se, että sovitut työt tehdään turvallisesti ja ajallaan.
Uusitalon mukaan työnkuva on vuosien varrella laajentunut selvästi. Mekaanisen kunnossapidon rinnalle ovat nousseet automaatioon, dokumentointiin ja järjestelmiin liittyvät kysymykset. Samalla odotukset työnjohdolle ovat kasvaneet.
– Päivittäinen tekeminen ei ole vain töiden jakamista. Pitää ymmärtää, miksi jokin työ tehdään nyt eikä myöhemmin, ja mitä seurauksia päätöksillä on pidemmällä aikavälillä.
World Class Maintenance -koulutukseen Uusitalo lähti, koska halusi jäsentää kokonaisuutta paremmin. Koulutus tarjosi kehyksen, jonka kautta oma työ alkoi hahmottua laajemmassa mittakaavassa.
Yksi merkittävä muutos liittyi kunnossapidon suunnitelmallisuuteen. Ennakkohuollot, vikakorjaukset ja kehitystoimet eivät ole irrallisia tehtäviä, vaan osa samaa kokonaisuutta, jota voidaan ohjata ja mitata.
– Kun ymmärtää kunnossapidon eri lajit ja niiden vaikutukset käyttövarmuuteen ja kustannuksiin, myös priorisointi helpottuu.
Koulutuksessa käsitellyt aiheet, kuten käyttövarmuus, riskienhallinta, tunnusluvut ja työn suunnittelu, toivat Uusitalon mukaan konkreettisia työkaluja arkeen. Erityisen hyödyllistä oli oppia tarkastelemaan kunnossapitoa datan ja mittareiden kautta.
– Kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä fiilispohjalta. Kun asioita mitataan samalla tavalla, niistä voidaan myös keskustella faktoihin nojaten.
Uusitalo kokee, että koulutus vahvisti hänen rooliaan työnjohtajana. Päätöksiä on helpompi perustella, kun taustalla on yhteinen viitekehys ja ymmärrys siitä, mitä kunnossapidolla tavoitellaan.
– Kun itse ymmärtää kokonaisuuden paremmin, sitä on helpompi avata myös muille.
Myös verkostoituminen nousi tärkeäksi osaksi koulutuskokemusta. Eri teollisuudenaloilta tulevien osallistujien kanssa käydyt keskustelut toivat uusia näkökulmia ja vertailukohtia omaan työhön.
– On yllättävää, miten samankaltaisia haasteita eri paikoissa on, vaikka toimiala olisi ihan toinen.
Uusitalon mukaan suurin muutos ei kuitenkaan ollut yksittäinen menetelmä tai työkalu, vaan ajattelutavan muutos. Kunnossapito näyttäytyy nyt entistä selvemmin osana liiketoiminnan kokonaisuutta.
– Kun ymmärtää, miten oma työ linkittyy yrityksen tavoitteisiin, tekemiseen tulee ihan eri varmuus.
Mikä SFS-EN 15628?
SFS-EN 15628 on eurooppalainen standardi, joka määrittelee kunnossapitohenkilöstön osaamisvaatimukset neljässä roolissa:
- asentaja
- työnjohtaja
- suunnittelija
- kunnossapitopäällikkö
Standardin tarkoituksena on luoda yhtenäiset raamit kunnossapidon osaamiselle ja helpottaa osaamisen arviointia, kehittämistä ja vertailua organisaatioiden ja maiden välillä.
Suomessa Promaint ry järjestää kunnossapitopäällikön osaamista mittaavan tentin standardin pohjalta. Tentti ei ole edellytys World Class Maintenance -koulutukseen osallistumiselle, mutta se tarjoaa mahdollisuuden osoittaa osaaminen standardoidulla tavalla.
