Loukasten maitotila Rengossa on hyvä esimerkki siitä, miten automaatio on sulautunut osaksi nykyaikaista maitotilan arkea. Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevalla tilalla lypsyrobotit, data ja ihmiset muodostavat kokonaisuuden, jossa teknologia tukee eläinten hyvinvointia ja työn sujuvuutta.
Teksti: Mia Heiskanen
Kuvat: Loukasten tila
Loukasten maitotila kuuluu Suomen pitkäikäisimpiin lypsyrobottitiloihin. Maitotilallinen Anna Dannbäck edustaa sukupolvea, jolle robotiikka on ollut osa tilan arkea jo vuosikymmeniä.
– Automaatio ei ole meillä irrallinen järjestelmä, vaan osa tilan johtamista. Ilman sitä tämän kokoista karjaa olisi huomattavasti työläämpi hallita, Dannbäck sanoo.
Tilan historia ulottuu vuoteen 1968, jolloin Annan isovanhemmat ostivat tilan. Jo seuraavana vuonna rakennettiin yksi Suomen ensimmäisistä pihatoista. Lehmien vapaa liikkuminen oli aikanaan poikkeuksellista, mutta se loi pohjan myöhemmille ratkaisuille. Sama ajattelutapa näkyi 2000-luvun alussa, kun tilalle hankittiin vuonna 2002 ensimmäiset lypsyrobotit.
– Silloin robottilypsy oli vielä harvinaista. Suomessa oli vain kourallinen tiloja, joissa se oli käytössä, Dannbäck kertoo.
Tänä päivänä tilalla on käytössä neljä kolmannen sukupolven lypsyrobottia. Lypsylehmiä on noin 260, joista keskimäärin 235 on lypsyssä. Kokonaisuudessaan tilalla on noin 475 nautaa. Energiakorjattu keskituotos oli vuonna 2025 11 758 kiloa maitoa lehmää kohden vuodessa. Maito toimitetaan Hämeenlinnan Osuusmeijeriin ja päätyy Arlan maitotuotteisiin.
Automaatio näkyy tilalla laajasti. Lypsyrobotit tuottavat reaaliaikaista tietoa, jota seurataan navetan tietokoneelta ja mobiilisovelluksella. Lisäksi käytössä ovat rehunsiirtäjärobotti, lantaraapat, karjaharjat, automaattinen ilmanvaihto sekä lehmien paikannusjärjestelmä.
– Kun navetta on lähes sata metriä pitkä, on iso asia, että tiedät heti missä eläin on. Se säästää karjanhoitajien aikaa ja helpottaa arkea, Dannbäck toteaa.
Teknologia ei kuitenkaan korvaa ihmistä. Karjanhoitaja Viivi Vesterinen työskentelee tilalla päivittäin automaation keskellä, mutta hänen työnsä ydin on edelleen eläintenhoidossa.
– Automaatio ei tarkoita sitä, että tuijotan päivät pitkät tietokoneen näyttöä. Data auttaa rytmittämään päivää ja ohjaa fyysisen työn oikeisiin paikkoihin, Vesterinen sanoo.
Karjanhoitajan työpäivä alkaa järjestelmien tarkistuksella. Sen jälkeen arki koostuu lypsyyn liittyvistä tehtävistä, navetan puhtaudesta, eläinten tarkkailusta ja kirjanpidosta. Automaatio keventää fyysistä kuormitusta, mutta vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta.
– Työ vaatii keskittymistä. Järjestelmiin ei voi syöttää tietoja sinne päin, koska ne ohjaavat koko tilan toimintaa, Vesterinen kuvaa.
Vesteriselle työn tärkein sisältö ei kuitenkaan liity tekniikkaan.
– Parasta tässä työssä ovat eläimet. Yhteys eläimiin on se, mikä tekee työstä merkityksellistä.
Dannbäck näkee automaation ennen kaikkea kokonaisuuden hallinnan välineenä.
– Robotit eivät tee päätöksiä puolestamme, mutta ne antavat ajantasaista ja kokonaisvaltaista tilannekuvaa ympäri vuorokauden. Se on iso ero verrattuna siihen, että tilanteisiin reagoitaisiin vasta jälkikäteen.
Investoinnit ovat mittavia. Yhden lypsyrobotin hinta on noin 150 000 – 200 000 euroa. Koko uuden navetan ja tekniikan kokonaisuus maksoi noin 2,6 miljoonaa euroa. Hankkeessa hyödynnettiin investointitukia ja nuoren viljelijän aloitustukea.
– Ilman tukia tällaisia ratkaisuja ei näillä tuottajahinnoilla rakennettaisi. Se on rehellinen tosiasia, Dannbäck toteaa.
Takaisinmaksua ei mitata pelkästään euroissa, vaan myös ajassa, jaksamisessa ja toiminnan ennakoitavuudessa.
– Meillä on nyt enemmän lehmiä, mutta vähemmän fyysistä työtä aiempaan verrattuna. Se näkyy ja tuntuu arjessa joka päivä.
Kunnossapito on olennainen osa automaatiota, ja siihen liittyy myös varautuminen häiriötilanteisiin. Sähkökatkokset ovat tilalla todellinen riski, ja niihin on varauduttu varavoimajärjestelmällä.
– Kun sähkö katkeaa, automaatio pysähtyy. Silloin pitää tietää tarkasti, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Varavoima on meille aivan välttämätön, Dannbäck sanoo.
Tilalla on huoltosopimus ja hälytysjärjestelmät, jotka toimivat ympäri vuorokauden. Automaation suuri määrä tekee sähköstä ja sen laadusta kriittisen tekijän koko toiminnalle.
Silti sekä Dannbäck että Vesterinen korostavat samaa asiaa: automaatio ei vie työtä ihmiseltä, vaan muuttaa sen luonnetta.
– Tekniikka helpottaa toki fyysistä kuormitusta, mutta vastuu on koko ajan läsnä, Vesterinen sanoo.
Rengon maitotilan arki rakentuu tästä yhdistelmästä. Automaatio toimii taustalla, ihmiset tekevät päätökset ja eläinten hyvinvointi on kaiken keskiössä.
________________________________________________
Automaatio arjen työkaluna
Rengon maitotilan automaatio muodostuu useista toisiinsa kytkeytyvistä järjestelmistä, joita käytetään päivittäin työn ohjaamiseen ja kunnossapidon ennakointiin.
Lypsyrobotit ovat kokonaisuuden ydin. Tilalla on käytössä neljä kolmannen sukupolven robottia, jotka toimivat ympäri vuorokauden. Robotit keräävät reaaliaikaista tietoa lypsymääristä, lypsyväleistä ja laitteiden toimintatilasta. Tietoja seurataan sekä navetan tietokoneelta että mobiilisovelluksella.
Käyttöliittymä toimii työn priorisoinnin apuna. Päivän alussa tarkistetaan hälytykset ja poikkeamat, minkä jälkeen tieto ohjaa konkreettista tekemistä navetassa. Järjestelmä ei korvaa silmämääräistä havainnointia, mutta auttaa kohdistamaan päivän työt oikeisiin paikkoihin.
Erotteluportit mahdollistavat eläinten automaattisen ohjauksen eri osastoihin. Kun lehmä tarvitsee tarkempaa huomiota tai hoitoa, se ohjautuu robotilta suoraan oikeaan paikkaan.
Lehmien paikannusjärjestelmä toimii mobiilisovelluksen kautta. Yksittäinen eläin voidaan paikantaa reaaliaikaisesti navetassa, mikä säästää aikaa erityisesti suuressa, lähes sadan metrin mittaisessa rakennuksessa.
Rehunsiirtäjärobotti työntää rehua ruokintapöydälle kolmen tunnin välein. Järjestelmä vähentää käsin tehtävää työtä ja pitää ruokinnan tasaisena vuorokauden ympäri.
Lantaraapat puhdistavat käytävät automaattisesti useita kertoja vuorokaudessa ja kuljettavat lannan lietekuiluihin. Toiminta perustuu ajastukseen, ja järjestelmä on osa päivittäistä kunnossapidon seurantaa.
Ilmanvaihto ja viilennys toimivat navetassa antureiden ohjaamina. Verkhoseinät, puhaltimet ja säätöjärjestelmät reagoivat lämpötilaan ja sääolosuhteisiin ilman manuaalista ohjausta.
Kokonaisuutta tukee varavoimajärjestelmä, joka varmistaa toiminnan sähkökatkojen aikana. Automaation suuri määrä tekee sähkön saatavuudesta ja laadusta kriittisen tekijän, minkä vuoksi varautuminen on olennainen osa tilan kunnossapitoa.
