Itämeren tila linkittyy moneen: ilmastonmuutokseen, puhtaaseen ruuantuotantoon, maanviljelyyn ja uusiin innovaatioihin. Itämerta uhkaa kuitenkin ilmastonmuutoksen ja maatalouden päästöjen vauhdittama rehevöityminen, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan nopeita toimia. Hallituksella on vielä hetki aikaa reivata Suomen EU-komissiolle valmistelemaa maaseutuohjelmaa oikeaan suuntaan.
Tätä mieltä ollaan John Nurmisen Säätiössä, jossa on yli 15 vuoden ajan tehty konkreettisia toimia Itämeren tilan parantamiseksi. – Säätiömme työ käynnistyi Itämeren tarinankerronnalla, mutta pysähdyimme 2000-luvun puolivälissä tarkistamaan kurssiamme ja totesimme, että emme voi kertoa Itämeren tarinaa, mikäli päähenkilömme menehtyy. Niinpä ryhdyimme toteuttamaan määrätietoisesti hankkeita, joiden fokuksessa ovat eritoten Itämerta rehevöittävien päästöjen vähentäminen, toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt kertoo.
Emme voi kertoa Itämeren tarinaa, jos päähenkilö menehtyy.
Vaikka hyviä tuloksia onkin vuosien saatossa saatu aikaan, säätiössä on pinnalla huoli ilmastonmuutoksen ja maatalouden ravinnepäästöjen kiihdyttämästä Itämeren rehevöitymisestä. Ilmastonmuutoksen vaikutus Itämeren tilaan on ilmiselvä. Kun talvet vetistyvät, rehevöitymistä kiihdyttäviä ravinteita valuu yhä enemmän pelloilta mereen. Keskiöön nouseekin väistämättä maatalous, sillä se synnyttää 70 % Suomen merialueen ihmisperäisestä fosfori- ja 50 % typpikuormituksesta. – Yksittäiset projektit ja yksityinen rahoitus eivät riitä toteuttamaan tarvittavia toimia siinä laajuudessa, jota Itämeren ja sisävesien tilan parantaminen edellyttää. Tarvitaan isommat muskelit, jotta maataloustuottajat kykenevät vähentämään vesistöpäästöjään riittävästi. Siksi peräänkuulutamme muutoksia hallituksen pöydällä olevaan EU:n maaseutuohjelmaan, jossa rahoitusta tulisi ohjata peltojen kipsikäsittelyyn ja lantaravinteiden purkuun.
EU-rahoituksen fokus peltojen kipsikäsittelyyn ja lantafosforin kierrätystukeen
Arrakoski-Engardtilla on selkeä näkemys, miksi nämä keinot ovat keskiössä. -Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi on välttämätöntä yhdistää nopeavaikutteisia ja pitkäjänteisiä keinoja. Peltojen kipsikäsittely ja ylimääräisten lantaravinteiden purku muun muassa Saaristomeren ja Selkämeren valuma-alueilta ovat sellaisia. Molempia on pilotoitu valtion ja säätiön rahoittamissa hankkeissa, ja tulokset osoittavat, että toimet ovat ympäristövaikutuksiltaan tehokkaita.
Peltojen kipsikäsittely on suomalainen innovaatio, joka vähentää pelloilta vesistöihin valuvan fosforin määrän alle puoleen. Toinen työkalupakkiin lisättävä keino on tuki lantafosforin kierrätykselle, jolla eläintilavaltaisten alueiden peltoihin kertyvä fosfori voidaan ohjata prosessoituna alueille, joiden pelloissa on vähemmän ravinteita.
Peltojen kipsikäsittely on suomalainen innovaatio, joka vähentää merkittävästi pelloilta vesistöihin valuvan fosforin määrää.
Sanoista tekoihin
Arrakoski-Engardtin mukaan päättäjien on nyt aika siirtyä sanoista tekoihin. – Suomi on sitoutunut saattamaan Itämeren ja sisävedet hyvään ekologiseen tilaan 2027 mennessä. Suomen valtiolla ja suomalaisilla on toki pandemiasta johtuen iso pino laskuja maksettavana, mutta meillä on myös käytettävissä EU:sta ja kansallisesti maatalouden ympäristökorvaukseen vuosittain osoitetut 250 miljoonaa euroa. Ne kannattaisi suunnata järkevästi, jotta vesistöjemme tilasta syntyvä lasku ei sekin kaadu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tällä hetkellä ministeriön tekemä ehdotus ei vie Suomea kohti sovittuja päästövähennyksiä, vaan pikemminkin kasvattaa vesistöpäästöjen velkaa. Se tarkoittaa, että saatamme joutua ratkomaan tulevaisuudessa rehevöityneen Saaristomeren lisäksi myös rehevöityneen Selkämeren ongelmia. Onneksi hallituksella on vielä hetki aikaa reivata maaseutuohjelmaa oikeaan suuntaan sisällyttämällä peltojen kipsikäsittely ei-tuotannollisiin tukiin ja edesauttamalla lantafosforin ylimäärän purkua lantafosforin kierrätystuen avulla. Kotimaiset maanviljelijät tarvitsevat tukijärjestelmän, jonka avulla he voivat turvata kotimaisen, puhtaan ruuantuotannon sekä harjoittaa elinkeinoaan kannattavasti ja Itämeren ja sisävesien kannalta kestävästi. Lisäksi tarvitsemme oikeaan suuntaan ohjaavaa lainsäädäntöä, ja tässä syksyllä valmisteltava fosforiasetus on avainasemassa.
Itämeri on myös innovaatiolaboratorio
Itämeri on myös laboratorio, jonka ympäristöhankkeista on jo syntynyt globaalisti mielenkiintoisia innovaatioita. – Hyvä esimerkki on säätiömme viime syksynä käynnistämä rannikkoruokohanke, jossa niitettyä järviruokoa on käytetty kasvualustojen tuotantoon. Näin kaupoissa myytävät salaatit ja yrtit eivät kasvakaan enää ympäristön kannalta haitallisessa turve-, vaan järviruokomullassa. Bisnesmalli vähentää rehevöityneiden merenlahtien ravinnekuormitusta ja edistää kiertotaloutta. Lähikalahankkeessa puolestaan onnistuttiin kaupallistamaan merialueen hoitokalastus ja luomaan kiertotalousketju, jossa kotimainen ruokatalo ryhtyi valmistamaan kalastajien kestävästi pyytämästä lahnasta saaristolaiskalapihvejä. Suomalaiset voivat nyt syödä puhtaasti pyydettyä villikalaa ja puhdistaa samalla merta. Itämeren suojelu voi siis myös tukea Suomen taloutta ja luoda työtä, hyvinvointia sekä uusia suomalaisinnovaatioita.
