Sisällöntuotanto

Why not Vantaa: Katutaiteen nousu tunnelista seinälle

Ajassa ei tarvitse kelata kovinkaan kauas taaksepäin, kun tulee vastaan aika, jolloin katutaide oli hämärähommaa, jota tehtiin huppu syvälle päähän vedettynä, niskassa jatkuva pelko siitä, että joku näkee. Tähän vaikutti suuresti vuonna 1998 Helsingin kaupunginvaltuuston aloittama Stop töhryille -hanke, joka lakaisi graffitit, tägit ja tarrat syvälle katuviemäreihin. Ihmisten mieliin maalattiin katutaiteesta negatiivinen mielikuva, ja alasta kiinnostuneet nuoret häädettiin maan alle harrastamaan luvatonta taidettaan. Tätä kulttuuria sivusta seurasi martinlaaksolainen lukiolainen Jesse Pasanen.

-Minä ja ystäväni puuhailimme omia pikkuruisia tarroja vanhempieni takkahuoneessa. Niitä kävimme sitten liimailemassa ympäri Myyrmäkeä hirveä jännitys päällä.

Nuori taiteilijanalku pääsi onneksi maalaamaan myös luvallista taidetta opiskellessaan taidelinjalla Portaanpään opistossa Lapinlahdella.

-Taideopintojeni ohessa kuorrutuksen saivat myös taideluokan patterit ja vessan seinät. Kun kävin opistolla pari vuotta sitten, maalaukseni olivat edelleen tallella, Pasanen iloitsee.

Street Art Vantaa syntyi

Kymmenen vuotta myöhemmin kieltolaki purettiin myös pääkaupunkiseudulla, sillä todettiin, että nollatoleranssin valvominen tuli paitsi kalliiksi, ei myöskään onnistunut lopettamaan katutaiteen tekemistä. Kymmenluvun sarastaessa ryhdyttiin näyttämään vihreää valoa katutaidehankkeille. Yksi niistä oli Vantaalla sijainnut tunnelihanke, jossa graafiseksi suunnittelijaksi opiskellut Jesse Pasanen tapasi toisen Street Art Vantaan perustajajäsenen, Jenni Väisäsen. Molemmilla oli halu koristaa oman kotiseudun harmaita, kolkkoja pintoja. Hankkeen sponsori Tikkurila teki tunnelihankkeesta blogikirjoituksen, jonka kautta kaksikko sai yllättäen kutsun Kööpenhaminaan sosiaalisten innovaatioiden kilpailuun.

-Kööpenhaminassa päätimme kollektiivimme nimen ja Suomeen palattuamme aloimme hakea apurahoja, joita saimmekin viiteen tunneliin. Alkuaikoina Street Art Vantaan toiminta keskittyikin yhteisöllisiin tunnelimaalaustyöpajoihin nuorten kanssa.

Pian mukaan liittyi työharjoittelun kautta Essi Ruuskanen, ja myöhemmin myös Maikki Rantanen, kun Street Art Vantaa haki Suomen kulttuurirahaston Taide²-hankerahoitusta yhdessä Vantaan taidemuseo Artsin kanssa.

-Vantaan taidemuseo sai 2016 uuden nimen Artsi ja linjasi erikoistuvansa myös katutaiteeseen. Tämä oli kaupungilta kädenojennus Vantaalaista katutaidetta kohtaan. He näyttivät, että katutaide on sallittavaa ja heiltä on mahdollista saada lupa uusille hankkeille.

Rahoitus myönnettiin ja sen turvin toteutettiin mittava Seinähullu Vantaa –hanke, jonka kautta syntyneitä taideteoksiavoi nyt käydä ihastelemassa muun muassa Martinlaaksossa, Hakunilassa ja Myyrmäessä.

Uusien nuorten vuoro

Yhteisöllisyys on asia, joka viehättää Pasasta katutaiteessa erityisesti. Hänestä on hienoa nähdä, kun ihmiset eri taustoista tulevat maalaamaan samaa seinää.

-Olimme järjestämässä kansainvälistä työpajaa Myyrmannin eteläpuolella kulkevassa isossa tunnelissa. Paikalla maalaamassa oli nuoria neljästä eri lukiosta sekä Vantaalta että ulkomailta. Kun nuoret neljän päivän jälkeen hyvästelivät toisensa, huomasin, että heille oli syntynyt ihan oikeita ystävyyssuhteita. Se oli minusta sykähdyttävä hetki.

Pasanen on ollut uransa aikana järjestämässä nuorille useita katutaideprojekteja, mutta muutama vuosi sitten hän päätti tietoisesti vetäytyä niistä ja keskittyä työskentelemään ammattitaiteilijoiden kanssa.

Tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole aivan vielä selvillä, sillä Pasasen voitettua viime joulukuussa Vuoden nuori taiteilija- palkinto, taiteilijan takki on ollut tyhjä.

-Palkinto oli tosi upea tunnustus ja konkretisoi, miksi tätä työtä teen. Se myös antoi minulle taloudellisesti mahdollisuuden pysähtyä, sillä olen vuosien ajan vain mennyt hankkeesta toiseen tukka putkella. Syksyllä aloitin Aalto-yliopistossa visuaalisten kulttuurien, kuratoinnin ja nykytaiteen maisteriohjelmassa ja mietin samalla, mitä elämältäni oikein haluan.

Pasanen toivookin, että esiin astuisivat nyt nuoret nälkäiset katutaiteilijat. Kiinnostusta katutaidetta kohtaan löytyy, mutta oma-aloitteisuus omien katutaideprojektien järjestämisestä puuttuu. Onko kyse katutaiteen sallittavuuden päällä edelleen leijuvasta epävarmuudesta?

Fanikulttuuri on tervetullutta

Aivan sivuun katutaiteen tekemisestä Jesse Pasanen ei kuitenkaan ole heittäytymässä. Kesällä Street Art Vantaalla on tulossa paljon kiinnostavia hankkeita.

-Toukokuun ajan maalaamme Myyrmäessä Ruukkukujan parkkihallia. Hakunilassa ja Mikkolassa yhdistämme kerrostalokompleksien pihapiiriä taiteellamme.

Pasanen kannustaa, että taiteilijoiden työskentelyä saa vapaasti tulla seuraamaan. Hän toivoo, että Suomessa olisi katutadefaneja, jotka seuraisivat taidetta ahkerasti. Jo nyt jonkinlaista fanikulttuuria on havaittavissa ainakin somessa, jossa vantaa–hashtagin alta löytyy monenlaista upeaa taideteosta.

-On hienoa, että jengi napsii kuvia taideteostemme kanssa ja tuo sillä lailla esiin kotiseutuylpeyttä, Pasanen myhäilee.

Tsekkaa ainakin nämä katutaidekokonaisuudet Vantaalla

Junalla: Myyrmäen, Louhelan ja Martinlaakson juna-asemat

Kolmen peräkkäisen juna-aseman rypäs, joissa jokaisessa on seinät täynnä taidetta. Kokonaisuus on ainakin Suomen mittapuulla uniikki.

Kävellen: Koivukylän asema – Havukosken nuorisotalo – Konttitie

Puolentoista kilometrin kävelyreitti, jonka varrella on paljon katutaideteoksia.

Autolla: Suunnistajankuja

Kolme isoa muraalia tiiviissä paketissa. Lähistöllä on myös alueen historiaan perustuva kahden alikulkutunnelin taidekokonaisuus.

Teksti: Elina Viitanen
Kuva: Artsi Taidemuseon kuva-arkisto/Vilhelm Sjöström

Copyright © 2020 Viestintätoimisto Commia | Tietosuojaseloste
Design: By Joan