Kun sähköt katkeavat tai digipalvelut häiriintyvät, arkemme pysähtyy hetkessä. Huoltovarmuuskeskuksessa tehdään töitä sen eteen, että kestämme yhteiskuntana tällaisia tilanteita yhä paremmin, ja että palautuminen on nopeaa.
“Huoltovarmuus kuulostaa tekniseltä, mutta todellisuudessa kyse on ihmisten arjesta. Ruoasta, sähköstä, lääkkeistä ja digiyhteyksistä”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen suunnitteluyksikön johtaja Jarna Hartikainen.
Hartikaisen mukaan naisilla on alalla yhtä lailla annettavaa kuin miehilläkin. Varautuminen lähtee arjen ymmärtämisestä. “Tarvitaan kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja lähestyä asioita käytännönläheisesti kun mietitään, miten perheet ja yhteisöt selviävät kriiseistä.”
Suomi erottuu kansainvälisesti edukseen varautumisessa. Yritykset, viranomaiset ja puolustusvoimat tekevät täällä aidosti yhteistyötä. Tätä toimintamallia monet maat tulevat Suomeen opiskelemaan.
“Meidän tehtävämme on varmistaa, että eri toimialat pelaavat yhteen. Logistiikka tarvitsee sähköä ja digiyhteyksiä, terveydenhuolto on riippuvainen kaikista näistä”, Hartikainen kuvaa.
Hyvä esimerkki yhteistyön voimasta oli Tapani-myrskyn (2011) jälkeinen kehitystyö. Viranomaisten, sähköyhtiöiden ja teleoperaattoreiden välinen tiedonvaihto parani merkittävästi, ja pitkät sähkö- ja yhteyskatot vähenivät.
Tulevaisuutta rakennetaan aktiivisesti. Hartikainen kertoo, että Huoltovarmuuskeskus kehittää parhaillaan toimivien lähikauppojen verkostoa, joka takaa välttämättömien tuotteiden saatavuuden myös suurissa häiriötilanteissa. Kaupat varustetaan varavoimalla ja sijoitetaan strategisesti eri puolille Suomea.
Yksi tärkeimmistä viesteistä koskee meistä jokaista. Hartikainen muistuttaa 72 tunnin kotivarojen merkityksestä: “Käytännössä tämä tarkoittaa, että kotona on ruokaa, juomavettä, lääkkeitä, taskulamppuja ja paristoja vähintään kolmeksi vuorokaudeksi. Myös käteistä rahaa kannattaa pitää saatavilla.”
Kun ihmiset ovat varautuneet, he pysyvät rauhallisina kriiseissä. “Rauhallisuus tarttuu, ja samalla viranomaisille jää enemmän resursseja auttaa niitä, jotka tarvitsevat eniten tukea.”
Alalle tarvitaan naisia. Turvallisuus- ja varautumissektori on edelleen melko miesvaltainen. Hartikainen itse on kulkenut tietoliikennetekniikan koulutuksesta kyberturvallisuuden kautta nykyiseen tehtäväänsä.
“Turvallisuusalalla tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamista, yhteistyötaitoja ja arjen ymmärrystä. Työtehtävien ja mahdollisuuksien kirjo on laaja, eikä alalle ole yhtä oikeaa polkua. Tärkeintä on asenne ja halu käyttää omaa osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Kun tekee työtä ihmisten turvallisuuden eteen, se tuo valtavasti merkityksellisyyttä elämään.”
